...keri vyyhdiltä ohutta ja ihanaa (ainakaan) mustaa merinosilkkiä lauantai-iltana, huonossa valossa, väsyneenä, valkkarin voimalla, kaverina Ihana Mies joka on samassa olotilassa ja sen lisäksi isokoura - vaikkakin taitava kerimään lankaa ilmavasti ja täydellisen pyöreälle kerälle ja selvittämään solmuja myös.

Siitä ei tule sanomista mutta turhautuminen kyllä. Ja puuhaa maanantaipäivän ratoksi. Eilen en ehtinyt päivänvalossa puuttua merinoni elämäntilanteeseen joten uhrasin sille hetken aikaa arjesta. Nyt alkaa elämän voittaa sen suhteen.

Sain piirrusteltua Excelini kanssa rakkaan ystäväni joululahjahuivin kuvioinnin ja mallitilkkukin toimi hienosti. Tein sen fiksuna Samoksesta enkä suinkaan Kid Mohairista - kuvio oli hiukanverran luettavampaa niin. Mutta kaikki täsmää joten täydellinen joululahjasuunnitelma on olemassa ja kirsikanväristä Kid Mohairiakin vanhastaa kaapissa.

Sitten piti vielä näyttää suruisen puseroni lanka, eikö vaan olekin upea sininen!?!

Nyt pitää hetkeksi lopettaa nämä haihattelut ja lähteä oikea työn pariin. Miksei voisi neuloa niin että joku siitä riittävästi maksaisi???

M