Ensinnäkin suuri kiitos Samos-bongareille (Vainilla85, JennyF ja Reetta) :)). Myllyn Vapaa Valinnassa oli tosiaan farkunsinistä jäljellä viisi kerää. Neljä olisin tarvinnut mutta ostin toki viidennenkin (tämä tyttö välttelee Mr Murphya niin kuin vaan voi). Eli spesiaalikiitos JennyF:lle!

Nyt täytyy vissiin saada se takki valmiiksikin kun näin olen mainostanut...

Ja Annen haasteeseen. Viisi omituisinta tapaani. Voi, nyt iskee suorastaan runsaudenpula vaikka aika monia muitten mielestä tosi outoja tapojani pidän normaalina arkena...

1. Josta muualtakin luin tämän: ei varpaita peiton ulkopuolelle. Mielellään ei käsiäkään. Varsinkin varpaiden kohdalla kammo on suunnaton...

2. Teen kaiken viime tipassa, äärettömän pienetkin jutut . Tiedän sen jo etukäteen mutta olen kykenemätön vaikuttamaan siihen mitenkään. Liian monta kertaa olen selvinnyt siitä liian hyvin. Seurauksia punnitessani mietin aina etä "rahalla siitä selviää" - vaikka trust me ei sitä varsinaisesti ovista ja ikkunoista tule... Oiva esimerkki on se että minun on oikeasti jo alkusyksystä pitänyt lähettää Niinalle yksi lehti bonuksena Tusshena-diilistämme ja yllärilahja tuonne melkein päälaelle kiitokseksi eräästä ohjeesta mikä itselläni oli hukassa. Kun mennään sen tietyn rajan yli niin ei enää onnistu millään. Mulla on monesti ollut mukana sekä lehti että lahja että lehdelle valmiiksi maksettu kuori ja molemmat osoitteet. Aina jää. Ehkä nyt onnaisi kun tunnustin näin.

Kerran opiskeluaikoina piti palauttaa artikkelikurssin päätöstyö - tieteellinen artikkeli. Tiesin jo että 1.4. ei minun artikkelini ole edes työlistalla. Pari vkoa myöhemmin kävin kysymässä josko vielä voisi, asia sopi hyvin koska korjaukset piti jättää seuraavalla viikolla. Määräpäivä oli keskiviikko. Tiistaina kävin hakemassa kirjastosta lähdeviitteet (tuollaisilla tutkimuspohjaisilla kursseilla on määritelty sitten montako lähdeviitettä pitää olla) iltapäivällä ja päätin kun Emmerdale alkoi että siinä oli hetkeksi riittävästi. Aihetta olin toki miettinyt jo kurssin aikana joten en ihan nollasta aloittanut. Illalla kymmeneltä aloin töihin ja lopetin aamulla kuudelta. Vein artikkelin samoilla silmillä yliopistolle. Ja avot. Sain kolmosen (silloin oli vielä 1-3 arvostelu) ja kehut päälle. Arvatkaa paljonko hommia olen sen jälkeen aloittanut ajoissa...

3. Olen meikkifriikki. En muista minkä kauneudenhoitoon liittyvän heräteostoksen olisin käyttänyt loppuun. On ne muutamat laadukkaat ja hyväksi havaitut perusjutut jotka kuluvat loppuunkin mutta muuten olen mainosten armoilla. En siis voi elää ilman just tuota... Kaapit on täynnä kaikkea "ihanaa" joita sitten lahjoitellaan ja vaihdetaan kauppatavarana ystävien kanssa...

4. Käsitöihin liittyvä: puran aina jos huomaan jonkin menneen vähääkään pieleen. Vaikka kyseessä olisi yksi silmukka jota kukaan (muu) ei näe, joku sellainen pikku laskuvirhe ekassa kappaleessa minkä voisi tehdä muihinkin tms. Tulen vaan hulluksi semmoisesta.

5. (Tähän oli varattu ällömpi: oksenaan aina pipo päässä - ja tarina siihen mutta säästän teidät.) Hamstraan uskomattoman määrän tavaroita. Sitten kun heitän pois niin heitän rankalla kädellä. Ja monesti tähän prosessiin siis kuluu pari vuotta yhteensä ja se huipentuu siihen että tajua että "ainiin silloin kolme vuotta sitten heitin pois senjasen ja NYT olis käyttöä". Okei, eli myös jossittelen ;).

Hei oikeasti, näitä riittäisi vaikka koko yöksi... Ai niin sängyssä ei syödä!!! Muruset on maailman inhottavin juttu paljasta ihoa vasten. Arvatkaa kuka syö mm. poppareita sängyssä jos sille päälle sattuu...

Ja aivan ältsyn outo tapa...meillä oli poni joskus Kotimäen ponitallilla Littoisissa. Sinne kun ajeltiin vanhaa Ykköstietä (onko se semmoinen) pitkin niin Suopohjan risteys josta piti kääntyä oli kolmas. Siskolla ei silloin ollut ajokorttia joten minä ajoin. Eka risteys meni hienosti mutta sitten seuraavan kohdalla jompi kumpi sanoi aina että "eikös tää seuraava ole vasta Välitie". Ja olihan se. Ja se oli ihan selvä juttu. Ei ollut kyse siitä että missaisi oikean liittymän. Mutta joka kerralla Välitien nurkilla tuli vastustamaton halu ilmoittaa asiasta. Ja jos koitti olla hiljaa niin toinen sanoi ainakin. Tai hiljaisuus oli niin vaivautunut että tiesi tarkkaan mitä molemmat ajattelivat. Maailman tyhmin juttu mut kyllä siitä silloin revittiin... No sisko pääsi asiasta yli mut nyt kun vieraillaan mm. kisoissa Kotimäellä niin täytyy purra kieltä Välitien kohdalla :D.

Luulen että lähes kaikki neulebloggaajat on jo haasteltu vaikka mä haluaisinkin henkilökohtaisesti haastaa ihmisiä. No ei kai se haittaa jos tulee toisen kerran. Nienna, Miikkuli ja Marsu siis haastettu! Koitan muistaa laittaa kommentteihin huhuilua muta vasta aamulla kun nyt väskää! 

Hauskoja ja hilpeän omituisia oli vastaajien tavat...

Jihuujihuu, niveltulehduksen jäljiltä pysyy taas puikot käsissä. Anti tickle -paita Alterknits-kirjasta on siinä vaiheessa että molemmat hihat ja vartalo-osa on valmiina liitettäväksi ikiomaan raglanpiiriinsä ;). Siis se rossa paita. Vihreästä puuttu vielä toinen hiha. Sen verran viimeiset puolitoista viikkoa hommaa rokotti. Puhumattakaan Rowanspunista ja Hourglass Sweaterista...

M

PS Voi vitsi kun olisi kuvattavaa mutta akut lopussa kamerasta. Pitää ladata aamuksi!