Ihanaa blogata taas!!! Edellisestä onkin vierähtänyt 8 päivää jotka voin ihan suosiolla listata tähän:

Mänty jossain Porkkalassa ;).

Lauantai: Päivä sujui hienosti, olympianeule eteni ja ratsimassa oli kivaaaaa... Mutta siinä tuoksinassa meni hiekkaa silmään, jossa oli jo piilolinssi. Eikä mikä tahansa piilari vaan sellainen ikävä kertiskäyttis joka kuivuu hirveän helposti mun silmissä ainakin liikaa. Mulla ei ollut maneesilla brillejä mukana joten auton lämppärin vielä näppärästi paahtoi silmän vieläkin kuivemmaksi. Enkä tietenkään malttanut pitää näppejäni siitä erossa.

Kotona sitten koitin kostuttaa simmua niin että saan linssin kunnialla pois. koko ajan vaan tuntui että ei se lähde ja oli ihan väsy ja tuli turhautumisraivari ja tein juttuja mitä ei olisi pitänyt :D ja tajusin myös tehdessäni että ei näin. Kun kerran silmässä oli naarmu niin olin ihan varma että siellä tuntuu ja kiusaa vähintää palanen piilaria. Ja eikun apinan raivolla sitä poistamaan mm. silmää talouspaprulla hankaamalla, hanan alla silmää huuhtelemalla jne. Lopulta oli pakko luovuttaa ja mennä nukkumaan. Heräsin jo särkyyn kolme kertaa yön aikana + joka kerralla silmä oli muurautunut umpeen. NICE!

Sunnuntai: Lääkärin kehuilla "näin kauttaaltaan ja tasaisesti naarmutettua silmää JA luomia en ole koskaan nähnyt". Pakko oli sortua lääkäriin kun meno vaan paheni ja tosiaan en pystynyt enää itse koskemaan silmääni kun kirveli ja poltti niin jo luomea hipaistessa. Mä kun vakuutin lääkärille että siellä on pakko olla jotain niin hän sitten puhdisti pumpulipuikolla niin hartaasti ja huolellisesti kunnes ilmoitin että a) tähän silmätutkimuspakettiin pitäisi kuulua kossupullo kanssa ja b) nyt et enää kajoa muhun. Sitten lääkettä ja lappu silmään ja kotiin potemaan. Sattui. Voin kertoa. Ja puudutustipat ovat taivaan lahja.

Maanantai: Sitä samaa lappu silmällä.

Tiistai: Sitä samaa ilman lappua.

Keskiviikko: Kuin myös.

Torstaina alkoi sitten jo elämä hymyillä ja olympianeulekin pääsi listoille johon oli alkuviikon siis kuulunut ekat päivä olympialaisten kuunteleminen ja myöhemmin myös katselu + duunit tietty.

Nyt pitäisi vielä kääntää kaikki lirpakkeet Hourglassista ja kulta olisi mun!

Lotalle infoksi että päädyin kumminkin sitten Floricaan syystä jota nyt en muista. Mutta olin laskenut että kaksinkertainen Alpaca olisi osunut silmukkamääriltään muutamaa kokoa pienempään paitaan, kerrosmääriltään ei ihan. Niin kuin tämä Floricakin muuten. Yllättävän helppoa oli kumminkin sumplia yläosan raglankavennukset - tosin tuo on siitä kiva malli että sitä voi sovittaa jo keskeneräisenä.

Ihkut raglankavennukset. Ei, paita ei ole musta vaan kanervan värinen tms. lila.

Mä olin siis käytännössä molemmat viikonloput (siis ne kaksi muuta kuin tämä) out ja silti näyttäisi sille että saan paidan ihan valmiiksi. Jei. Hyvä team aqua!

Mä olen vain pari kertaa käyttänyt Kitchener Stitchiä (siis se toinen Hourglasshan ei ole vielä valmis) ja opettelin sen silloin jostain missä se oli selvitetty tosi vaikeasti. Lohduttakaa nyt mua että se ei ole vaikeaa...helman käännöksissä kun saa sutia muutaman niita!

Ja sellaisen asian tekisin toisin että lukisin ohjeet loppuun asti. Käännöksiä varten tarvitaan nimittäin 6. kerrosta "käännöskerroksen" ts sen mikä tulee taitteeksi yläpuolelta. Vinkiksi annetaa että kannattaa poimia ne silmukat langalle. No hitto. Mun silmät harittaa ihan varmasti ja etenkin kun toinen ei ole ihan skarppina muutenkaan... Olisin siis pujottanut sen jämälangan jo 7. kierroksella enkä vasta valmiiseen työhön. Arf.

Epätarkka kuva käännöskerroksesta.

Punaisesta raglanneuleesta en olekaan kuvia näyttänyt vaikka sen valmistumisesta meuhkasin. Tässä on yksi kuva ajalta jolloin kaula-aukko ei ollut vielä valmis ja kainalossa on tuuletusaukot = paita on myöskin epämuodostunut höyryttämättä hengaillessaan.

Kiinnitittekö huomiota ;), ei musta ei ole tullut Bossin arvoinen neuloja...

No mun on nyt alettava niitten Kitchenereitten kanssa telmiä...

M

PS Yllättäen mitään muutakaan ei ole valmistunut/edistynyt. Olin kyllä jo aloittanut virkata kolmiohuivia karmiininpunaisesta Tennesseestä mutta huomasin n. 15 cm jälkeen että huivista tulisi ihan liian iso. Joten purkuun ja uusi yritys kunhan kiinnostaa taas. Olympianeuleen jälkeen jatkan sitä ekaa Hourglassia.

Ai mikä siskon lahjatubey??? Never heard...