Suvista tulee huivi... Ekaa kertaa elämässäni yhdistän paloja virkatessani. Huisin jännää ja kivaa kun tulee het valmista. Tosin kuvasta sitten näkyy se varjopuolikin... Yksi pala on ihan väärillä urilla kun piti lääkärin odotushuoneessa myös lehti sylissä väkisin yhdistää. Mutta lanka sopii tuohon huiviin tosi hyvin, nelosen koululla väkrään koska olen vähän tiukkiskin ja muuten paloista ois tullut kauheen pieniä.

No musta kaiken uuden kokeilu on kivaa. Ja kaikkien erilaisten käsityökappaleiden yhdistäminen on mun mieleestä rankkaa.

Blogikissa yrittää monistautua... Kolmiulotteisena tuo karvapallo on huikean näköinen ja kokoinen. Tyypiltä ilmeisesti vähän lähtee karvaa kun tuo on siis takatassun kynsistä rapsuttelun jälkeen ravisteltu irti.

Mä olen kanssa viime aikoina miettinyt että pitäiskö blogissa olla vaan käsityöjuttua ja jos sitä ei ole niin olis sit ihan hiljaa. kun ihan pikkujuttua ei jotenkin jaksaa postata mut siinä kun kertoo muista elämänsä intohimoista samalla niin tulee pikkusemmatkin kässäjutut lauleltua. Lähinnä pohdin tätä siksi että mä olen tämän aikoinani käsityblogiksi perustanut ja kaikki nää muut jaarittelut on vasta myöhemmin tarttuneet mukaan.

Se on kuulkaa ärsyä kun tietää millainen haluaisi bloginsa olevan ja totuus on ihan toista...

M