Marjutin Visa-kortti sai minut pohtimaan aktiivisesti sellaista asiaa mikä on aina silloin tällöin noussut ajankohtaiseksi omassa elämässä. Nimittäin. Miten paatunut täytyy sellaisen ihmisen olla joka ei kehtaa aina edes kanssaneulojilleen netissä kertoa mitä nyt tuli ostettua ja mistä :D? Lieventävä asianhaara olisi jos tätä blogia lukisi lähipiirini mutta kun ne ressukat eivät edes tiedä tällaisen onnelan olemassaolosta. Eli salaisuuteni säilyisi vain neuleblogin lukijoitten...ööö siis sen pikku osan mikä täällä käy..sisäpiirissä.

Nyt mä melkein muistan miksi viime syyskuussa nimesin blogin vaan Puolipylvääksi ja yliveto ilmestyi sitten vasta talven tullen. Nyt on kädessä koko ajan puikkojen sijaan koukku ja tuntuu ihan hassulle ajatella että neuloisi jotain.

Mitään kivaa täytekuvaa en löytänyt joten kuvien katslelun sijaan: lukekaa!

M