Ihana viikonloppu merellä taas takana ja se tietää toki aika vähän raportoitavaa käsityörintamalla. Mutta kuten kuvasta näkyy merineulontaakin voi aina silloin tällöin harrastaa. Lauantaina satoi koko matkan ja paljon ja kyyti oli muutenkin sen verran pomppuista että nyt on jaloissa käsittämättömän paljon käsittämättömän kipeitä ja isoja mustelmia.

Sunnuntaina tultiin sumua pakoon, se seurasi sinnikkäästi perässä satamaan saakka. Näkyvyys tuossa on max 200 m.

Eikös olekin idyllisen näköinen tapa viettää lauantai-iltaa...

Topperi: Mä TIEDÄN että noita kuvia ei saisi laittaa esille :D, katsojalle suorastaan kidutusta. Mut sit annetaan vahingon kiertää kun tommoinen söpskä on tulossa omaan elämään... Häntä sanotaan kasvattajalla professoriksi kun saattaa istua tolleen mietiskelemässä vaikka kuinka ja kauan.

Vanhuskoiran kunnianosoitukseksi:

Svale alkaa näyttää paidan helmalle :)).

Väri erottuu paremmin tässä kuvassa kuin niissä keräkuvissa.

Haarukoinnin aloitin vasta eilen illalla ja vähän aikaa perkeleet lensi "miten mä voin olla näin tyhmä". Koitin siis nimittäin monella tavalla että miten pystyn tekemään haarukkapitsiä vasenkätisesti. Virkata en osaa oikeakätisesti ja hei, miksi mun pitäiskään :p.

Vasemmanpuoleinen kuva on kapean nauhan alkupätkästä. Oikealla oleva kuva puolestaan siitä vaiheesta kun leveää nauhaa on jo aikast paljon...

Huiviin tulee yksi leveä ja kaksi kapeaa nauhaa. Leveä nauha on nyt valmis. Mietin ensin että pitäiskö se ottaa jokohnkin langoille kaikki lenksut "talteen" mutta luovuin ajatuksesa kun kerraan missään ei ole semmoisesta puhuttu. Kiroillaan sitten taas kokoamisen yhteydessä... Vähän mua mietityttää myös että huivista tulee 200 cm pitkä. 11 lenksua on 10 cm ja lenksuja tehdään 296. Okei, siis alkeellinen matikka osoittaa että pituus muuttunee yhdistämisen yhteydessä mut kun mun 10 cm on ihan jotain muuta kuin 11 lenksua. Vai mittäänko väärin? Kun mulla mahtuu kymmeneen senttiin enemmän lenksuja vaikka koukkukin on isompi.

Mä en tiedä missä ilmastossa toi Ihanan Raivostuttava Mies on kasvatettu mutta eilen aamulla veneessä mun vierestä alkoi kuulua kauhea höpötys ja pulina ja kun vedin peiton korville niin sitten alkoi kuulu musiikkia (korvanappi falskasi) ja koska tajusin unenpöpperössä että tämä olio saapui mun viereeni jostain vaikka oli illalla nukahtanut mun viereen niin totesin että hän on siis jo ollut hereillä ja jossain hippailemassa. Mä kysyin että mitähän kello mahtaa olla ja se oli kuulemma 6:24. Mä olen maailman aamuärein tyyppi ja olin ihan varma että hän huijasi ja koitti ärsyttää mutta ei. Kello oli tosiaan 6:24 sunnuntaiaamuna - mitä hittoa.

Kukaanhan ei tietty osaa sitä raivostuttamisen jaloa taitoa niin kuin se rakkain ja tämä mun rakkain tietää kyllä mitä tehdä että saa mut suunniltani :D. No mä sanoin tehokkaan (ja lapsellisen) ärsytystuokion jälkeen että poistuu vaikka naapuriveneeseen meuhkaamaan mutta mä nukun NYT. Onneksi mulla oli mukana dekkari johon hän jäi koukkuun (Jarkko Sipilän uusin muuten vink vink) :D joten mun unet jatkui vielä muutaman tunnin.

No kai moni muukin ihminen on aamuvirkku mutta tätä tapausta en voi tajuta. Kun kello soi arkisin 6:45 niin hän herää ihan pirteänä yleisesti 6:40... Mä taas rakastan nukkua aamuisin. Vihaan sitä jos aamupäivä menee hukkaan löhötessä mutta sunnuntaisin toi 9 olis niinku hyvä aika herätä.

Hei, ja voi merellä välillä neuloakin...

Mä olen hyvin suojautunut sekä auringolta että tuulelta mut on ton kaiken vaatetuksen alla ihminen... Ei ole Addin puikot joten kieroon menee :p.

M