Luoja sentään että mä olen tyhmä...voi råtta. Siis melkein tekisi mieli jättää kertomatta mutta juttu on ihan liian piinaava.

Stoori liittyy ihanaan vihreään ponchooni. Siihen mihin oli juusi asentamassa hapsuja. Ja laskeskelin että lanka riittää vielä hapsuihin hyvin - mikä on kivaa ja jei koska lankakerän koko on 200 g joten uutta ei huvittaisi ostaa. Willin ja Gracen tahdissa kiersin lankaa Novitan lehden ympäri ja siiten kun olin valmis niin luonnollisestikin leikkasin langat poikki. KAHDESTA kohtaa. Eli nyt mulla on toooooosi paljon liian lyhyitä hapsulankoja. Nyt jokainen pitää kaikki mahdolliset onneatuottavat ulokkeensa pystyssä että tuo loppulanka riittää hapsuihin. Ettei tarvitse keksiä jotain mulistavaa liimaustekniikkaa tuohon silppuun.

Ja okei, tämä homma olisi täysin anteeksiannettava jos olisin ekaa kertaa asialla. Mutta ei, hapsuja on tehty ennenkin ja kun tuohonkin ponchoon on jo osa hapsuista asennettu. Se pieni pala aivoa mikä mulle on suotu olinyt vaan soppajonossa sen sijaan että olisi tukenut mua hankkeessani.

*syvä huokaus*

Laitan tämän kaiken tietty migreenin piikkiin, joo tänään on itse asiassa jo parempi päivä. Ihana Mieskin totesi aamulla "potilas lähtee mukaan provokaatioon ja ääni nouseen tutusti, tervehtymistä on tapahtunut". Mutta provokaation aihe oli hyyyyvin julma, naisia ei kiusata sillä että olisi muka unohtanut ihanan korulahjan... Mutta selvästi olo on vielä heikohko kun lähdin tuollaiseen yritykseen mukaan. Tarkkuutta Mari.

Alkuviikko menikin tuollaisten hapsujuttujen kaltaisissa mokissa...töissä oli ihan uuno ja kotona pudottelin kaiken mihin koskin. Ihanaa siis olla kohta taas suht yhteiskuntakelpoinen ja liikkua ulkona myös päivänvalossa ilman että silmissä salamoi.

Vai auttoiko tervehtymiseen uusi telkkari minkä lähimmäisistään välittävä exäni bodasi himaani ja asensi vielä paikalleenkin?? Ei ollut sekään helppo homma kun Lundian tv-taso nitisi ja natisi liitoksissaan niin ettei masiinaa uskaltanut siihen jättää. Onneksi löytyi ratkaisu ja eilen on sitten Salkkarit taas tuijotettu :D.

M

Ai niin!!!! Kaikki ihmiset kautta maan ovat kuitenkin pohtineet että sainko ja miten päin. Totesin Gigantin tarjonnan heikoksi ja painelin Kodin Anttilaan. Sieltä sain vaikka ei ollut hamostakaan...tai ehkä just siksi :p. Kiitos mm. Kirsille tsemppauksesta. Ja kotiinkuljetus siis järjestyi pienen mustan kirjan selailulla...