Lähikuvaa

Clapotis valmistui ja kohta menen äitin ja isin luo lainaamaan kameraan johtoa ;). Lapaset sen sijaan ovat vielä mietiskelyn asteella, toisesta on tehty varsi, purettu varsi, tehty varsi, purettu varsi ja nyt on muutama kerros tehtynä... Olen ehkä tottunut tekemään lapasia erityyppisestä langasta ja tuosta Siljasta ei mielestäni tule riittävän lämpimän näköisiä lapasia (luitte oikein ;) vaikka kokopolitiikkaa ja resorin venymisominaisuuksia tuolla purkamisella ja fiilaamisella onkin haettu).

Clapotis hengaa

Töitä on toki kesken vaikka kuinka ja paljon mutta Clapotis-palkintona aloitin Roosa-huivia. Minulla on Piikko-Pirrasta hamstrattuna pari kerää ihanaa aniliininpunaista Anti-Tickleä ja Marjutin tekemän huivi näytti vaan jo pelkästän väritykseltään liian houkuttelevalle (puhumattakaan upeasta presencestään) ja kerät oli kaivettavat esiin Roosaa varten.

Roosa reppanan näköisenä, omituisen näköinen kuviointi ja hassu väri = oikeast kivan värinen ja hyvä näköinen.

Seuraava pakkomielle lienee Lace Leaf Pullover (Teva Durham, Loop-d-Loop taikka Interveawe Knits Summer 2005) vihreästä Ainosta! Onkohan se sopivaa lankaa... Tuleekohan Ainosta liian pliisun näköinen pinta josta ei paidan hienot yksityiskohdat erotu oikein. Ja jos tulee niin mitä ihmettä mä sitten keksin...

No ainakin olen nyt sisäistänyt yhden pakkomielteeni syksyn aikana ja nyt saan sen ikuistettuakin: jos saan jonkun loistava neuleidean (ja niitähän riittää) minun on ihan pakko saada aloittaa se just nyt eikä viidestoista päivä. Siksi keskeneräisiä on niin paljon että luulen että kukaan lukijoista ei usko että mitään koskaan valmistuukaan. Toisaalta saan sisäisen rauhan kun saan työn alotettua ja sitten voin pitää pienen huilihetken ja jatkaa samalla innolla myöhemmin.

Olen huomannut että tykkään käsitellä blogissani nimenomaan haaveita, suunnitelmia, lankaostoksia, mielitekoja...valmistuneet työt voi unohtua sen sijaan pidemmäksi aikaa.

M