Painajaiset herättivät mut totaalisesti ja kokemuksesta tiedän että nyt on vaan parasta pysyä valveilla niin kauan kuin valvottaa.

Ajattelin jakaa teidän kanssanne yhden hauskan (?) yksityiskohdan paidasta jonka olen tehnyt äidilleni n. 12 vuotta sitten eli varmaankin lukion ekaluokkalaisena.

Paidassa itsessään ei sinänsä ole mitään vikaa, olen oikein otettu edelleenkin että noin suuritöinen kirjoneule on valmistunut ja muistaakseni neulominen oli vieläpä huippuhauskaa ja onnistui telkkua katsellessa. Lett Lopi on tosi upeaa lankaa ja värisävyissä löytyy...

Tässä on paidan värisävyt esiteltynä. Suurena alana, jota ei ole tarkoituskaan katsoa tarkkaan, värien vaihtumiskohtaa ei edes huomaa.

Jonkin sortin arviointivirhe paidan kanssa on kumminkin käynyt... Äitini muuttui jo melkein hysteeriseksi kun alon tutkiskella saumoja - luuli hyväuskoinen että alan purkaa lähes 12 vuoden jälkeen...

Silloin eivät taidot ehkä riittäneet hienompiin saumoihin... Okei, olihan pusero kuosissaan uutena mutta käyttö ja pesut (joo joo, taidon puute) ovat saaneet aikaan sen että alunperinkin ihan pyllylleen tehdyt saumat ovat pullahtaneet kaiken kansan tietoisuuteen.

No kuten äiti sanoo, se oli silloin ja tekee paidasta vieläkin arvokkaamman nyt. Muistan vain että tuo oli eka suuritöinen kirjoneuleeni ihan oikeasti hienosta (lue: ei markettien) langasta. Värityskin on sellainen että ei pari hassua pistoa menossa haittaa. Eihän?

M - ei nukuta vieläkään